päivä 26 - pelkään

Sori tää viikon postailemattomuus mut mulla on ollu ihan kauheet päivät töissä, varsinki loppuviikosta ja viikonloppuna oli kokoajan menossa, mutta mä oon hengissä ja yritän parantaa tapani. Nyt kuitenki jatketaan päivässä 26 :)
hyppään ton päivän 25 aiheen eli "ensimmäinen" yli, koska en tosiaankaan keksi mistä mun pitäs tai mistä voisin kirjottaa joten jatketaan aiheesta mitä mä pelkään.

Mä en oikeestaan tiä et pelkäänkö loppupeleissä sen kummempia asioita ko muutkaan. Mun pelot ei ole mitään maailaamullistavia mutta listaan tähän muutamia.



1. pimeä. Mä oon aina pelänny pimeää, muistan kun camillan kans pienenä tehtiin tällasta "siedätyshoitoa" eli lukittiin toinen toisemme vuorotellen niiden pimeään kodinhoitohuoneeseen ja katottiin kumpi kestää olla kauemmin :-D noh, ei se paljon meidän pimeänpelkoja vähenäny. Pimeät rappukäytävät, kadut ja kellarit on pahimpia koska ainahan niistä tulee joku kauhuolento hyökkäämään sun kimppuun ;D


2. perhoset. Ollaan psykologian tunneilla puhuttu peloista ja siitä, et yleensä jokaisen pelon taustalla on jokin tapahtuma. No mä en kyl oikeen osaa sanoo et miks pelkään perhosia niin paljon, ehkä ne on tehny mulle jonku yllätyshyökkäyksen ko oon ollu pieni tmv :D Mut siis jos saisin valita et kumpaa juoksen karkuun: ampiaista vai perhosta nii pää kolmantena jalkana sen ampiaisen luo menisin.


3. kolarit. Mua pelottaa ihan älyttömästi että joku mun läheinen ajaa kolarin, olin mä kyydissä tai en. Tiedän kyllä kuinka helvetin ärsyttävää on ko toinen sanoo et "jarruta" "varo nyt tuolta oikeelta!" yms. mut en mä sitä tahallani tee. Oon tosiaan ajanu nuorempana ite mopolla kolarin, jossa oli senttiä vaille, ettei mun pää murskaantunu sen auton renkaan alle, joten mä tiedän, kuinka lähellä voi iso onnettomuus olla pienessäkin vauhdissa. Mua harmittaa vaan hirmusesti ko ihmiset vähättelee sitä, et jos mä oon huolissaan auton kyydissä niin yleensä vastaus on tiuskintaa. Tekee mieli vaan sanoa, että kokekaa ite sama tilanne ja miettikää sit kuinka lähellä se kuolema saattaa olla. Ikinä ei ole niin kiire minnekään ettei voi ajaa riskejä välttäen. Mun niinhän seki on et vaikka ite ajais kuinka hyvin, niin aina voi joku idiootti tulla vastaan ja seuraukset ei ole usein kauniita.


4. kuolema. Toisaalta mä pelkään ja toisaalta en, yhdessä ohjelmassa sanottiin että "ihminen kuolee, kun se tulee tarpeeksi vanhaksi". Mikä on sit tarpeeks vanha? Jos lapsi kuolee, niin miten se on ollut tarpeeksi vanha kuolemaan? Jos jotain toivon, niin sitä että mä kuolen kauniisti ja rauhallisesti. Elämä on liian lyhyt tän asian murehtimiseen, mut kaikilla asia on varmasti mielessä käynyt.



5. Läheisten menettäminen. Mä en ole sellanen ihminen, joka haluaa olla yksin. Mä tarvin ihmisiä ympärille. Elämän aikana tulee tilanteita, joissa joutuu luopumaan rakkaista ihmisistä, eikä se koskaan ole helppoa mut joskus se menee vaan niin. Oon kuitenki tajunnu sen, että hienoa ystävyyssuhdetta ei kannata pilata ikinä salailulla ja olemalla idiootti. Kaikki, miltä tärkeää ihmistä haluaa suojella, paljastuu ennen pitkää ja sitten sitä putoaa, ja korkeelta. Pitäkää siis kiinni niistä ihmisistä, joista oikeasti välitätte.


kuvat: weheartit
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki