my past has always a place in my heart

eräs lukia pyys, että kertosin mun menneisyydestä ja tässä yksin kotona mietiskellessä päädyin kattomaan vanhoja kuvia ja mulle iski kauhea ikävä hevosia kohtaan, ne on kuitenki ollu tosi iso osa mun lapsuutta/nuoruutta.
Jos jotain ei kiinnosta pätkän vertaa hevosjutut tai yleensäkään sellanen niin lukemisen voi lopettaa tähän.
Mä en oo käyny tallilla tosi pitkään aikaan ja on jotenki nii hassu olo kun ennen se oli aina osa ihan viikottaista elämää, että kävin tallilla, vaikken ois ratsastanutkaan. Nyt on kirjotukset sunmuut ollu hevosjuttujen tiellä mutta aattelin että ens viikolla kurvailen kohti kaakamoa pitkästä aikaa :)
Mua vaan pelottaa nykyään mennä sinne, tuntuu että kaikki ihmettelee et "mitä toi täällä tekee" tmv... muutama vuosi sitten saatettiin kavereiden kans kesälomastaki hengailla 90% tallilla ja olihan se kivaa sillon :)
Mut nyt kuitenki kerron ihan miten mä oon alkanu ylipäänsä ratsastamaan ja näin eli valmistautukaa suureen määrään tekstiä ja kuvia!

Mä oon aina tykänny hevosista ja ekan kerran kävin ratsatsamassa muistaakseni joskus vuonna 2003, en muista oikeen muuta siitä kerrasta ko että ei mun ite tarvinnu tehdä mitään kun taluttaja hoiti kaiken. Sen hevosen ravi tuntu ihan kauhealta mut silti olin aivan innoissani, olin ollu oikeen hevosen selässä!

2004 mentiin sit mun kaverin camillan kans eläinleirille jonneki kuopion suunnalle, saatiin sieltä ihania kavereita ja vähän tuntumaa ratsastukseen, kun tunteja oli yks per päivä. en muista ekasta vuodesta paljon mitään mutta seuraavana vuonna mentiin heti uudestaan samojen kavereiden kans keihin tutustuttiin! Se viikko oli aivan loistavaa kun me tunnettiin muutaman tytön kans tosiaan jo entuudestaan.
Muistan aivan selvästi yhen ratsastustunninki kun sain mennä sellasella ihanalla valkosella unelmaponilla, jolla sain laukata ja hypätä ihan pieniä esteitä ekaa kertaa. Olin aivan taivaissa sen tunnin jälkeen :D

kuva ensimmäiseltä leiriltä, kun menin leirikisoissa shettiksellä nimeltä patti. Tää oli ihan mielenkiintonen kisa kun mun poni päättiki rynnätä ulos porteista, enkä pystyny tekemään asialle mitään. Vaikka vähän säikähinki nii se tilanne oli tosi hauska :D


Päätettiin Camillan kanssa alkaa käymään tallilla sit syyskuussa 2005. Mentiin heppakerhoon, jota pidettiin lauantaisin. Oltiin aluks tosi ujoja, eikä uskallettu puhua mitään kellekään mut oon niin ilonen et ihmiset tuli meille jutteleen ja joidenki näiden ihmisten kanssa meistä tuli ihan älyttömän hyviä ystäviä! :)
Heppakerhossa me saatiin omat hoitohevoset ja meidän ohjaaja sit anto mulle ja camillalle hänen heppansa meille hoidettavaksi. Tää ko. ruuna oli lämminverinen Matti, joka oli entinen ravuri.




Tutustuttiin muiden tyttöjen kans kokoajan paremmin ja neki autto meitä vähän "amatöörimpiä" matin hoitamisen ja ratsastamisen kanssa.
Matti oli ihan älyttömän kiltti, vaikka se oliki nuori poika vielä ja me oltiin tosi arkoja aluksi sen hoitamisen suhteen. Saatiin sit vähitellen alkaa ratsastamaan matilla ja hoidettiin+ratsastettiin sitä reilu vuosi yhdessä, sitten tuli uus syksy, joka ei ollu niin mukava.



Kuultiin, että matti lähtee pois tallilta, mut elettiin siinä toivossa että kyl me sitä vielä nähdään. Sitten yhtenä päivänä matin tarha oli tyhjä ja me kuultiin kavereiden kautta, että se on lopetettu... Matin kuolema oli meille tosi kova paikka kun oltiin vielä niin nuoria ja se oli meidän eka hoitohevonen. Mut nyt kun aattelee nii matin hoitaminen anto ihan mahtavan pohjan koko tallielämälle ja itsenäistyttiinki sen ansiosta vähän heppahommien suhteen.


Vielä kun matti oli kuvioissa niin tallille tuli ihana lehmänkirjava poni, annabell, meille bella. Camillan kanssa sitten alettiin hoitamaan bellaakin. Bella oli melkonen diiva, joka pukeutui pinkkiin ;> Tän ponin mielialojen vaihteluiden perässä ei kukaan oikeen pysyny mut tylsää hetkeä ei koskaan tullu! Välillä bellan oikkuja piti yrittää puolustaa, kun yhtenä talvena bella päätti vedellä ratsastajiaan miten halusi ja minne halusi. Kuitenki me rakastettiin bellaa ihan semmosena ko se oli, söpönä itsepäisenä diivana.




Mä en kauheesti bellalla ratsatsanu koska kasvoin siitä aika nopeasti ulos, mutta hoitamista jatkoin vielä jonkin aikaa mutta sitten se vaan jotenki jäi, kun mulla meni ns. "ponivaihe" ohi.
En oo ihan varma missä bella nykyään asuu, mutta kuulin että se on tosi kivalla omistajalla laiduinheppana koska ponin jalka ei enää oikeen kestäny tuntiponin hommia.


Vuonna 2008 mentiin camillan kanssa leirille ojalan tallille yli-iin lähistölle. Se leiri oli jotain aivan parasta! Meillä oli loistava porukka ja tultiin mökin tyttöjen kans niin hyvin juttuun, että tuntu niinkö oltais tunnettu ne jo kauan aikaa! Leirillä sain myös tosi paljon varmuutta ratsastamiseen, pääsin maastosuunnistamaan höpsöllä suokkiruunalla ja kokemaan maailman ihanimman maastoreissun isoa peltoa laukaten pukkiponilla sakella :D
Hyppäsin tällä leirillä myös ekat kunnon esteet armi-hepalla joka oli tosi mukava!



Leirillä kuitenki rakastuin täysin sakkeponiin, joka oli semmonen jukuri, että toista en oo tavannu! Pukkeja lenteli tämän tästä ja jukuripoika yritti viä ratsastajaansa minne ite tahto. Sain ratsastaa sakella aika paljon leirin aikana joten oikeestaan sen ansiosta sain varmuutta omiin tekemisiini, koska se saavuttamisen tunne oli jotain aivan mahtavaa kun sain saken tekemään sitä mitä mä tahdoin. Menin sakella myös leirikisat joissa tultiin kylläki viimeseks mut mua se ei haitannu pätkääkään! Tipuin myös ekaa kertaa hevosen selästä kun laukkailin sakella ilman satulaa. Sen jälkeen en oo kyllä tippunu sitä toista kertaa :D


Tässä välissä voisin tosiaan mainita, että mä en oo käyny ko about neljällä ratsastustunnilla ja yhdessä estevalmennuksessa sillä tallilla, missä käyn. Kuulostan varmaan tosi oudolta, mut mä en vaan jotenki tuntenu oloani mukavaks niillä tunneilla. Oon tällanen itse- ja kokeneempien kavereiden kautta oppinu sunnuntairatsastelija, enkä mä välitä vaikka jotku kattooki sitä vähän huonosti. Mä en vaan halunnu mennä tunneilla ja thats it :)

Parhaan oon säästäny viimeseks, eli kallen. Kallesta oon kyl puhunu ennenki blogissa mut kerrompa uudestaan :D
Aika pian tallilla käymisen alotettua, kiinnitin huomiota tähän suloseen pv-ruunaan. Mä oisin halunnu alkaa hoitamaan kallea, mutta mulla oli jo kaks hoitohevosta joten en viittiny kovin kasata noita heppoja itelleni koska sitä ei katottu kauheen hyvällä siihen aikaan.

ensimmäisiä kuvia musta ja kallesta. Oonko pieni vai pieni?! vuosi on n.2006


vähän "tuoreempi" kuva. tää on otettu joskus ehkä 2008-2009

En muista ihan tarkalleen millon virallisesti aloin kallea hoitamaan mutta kun matti oli lopetettu ja mä kasvoin poneista ulos niin mulla oli vain kalle ja niin se on vieläkin.
Kalle oli se rauhallinen, mutta laiska poika joka annettiin monille alottelijoille ensimmäiseks ratsuks. Mä oon siis muutamat tunnit juossu taluttamassa kallea tunnilla hiki hatussa yrittäen ratsastajan apuna saada sitä ravaamaan :D
Kallella oon menny mun ensimmäisen ja luultavasti myös viimesen estevalmennuksen ja se oli tosi kivaa! Kalle on varma hyppääjä ja nuorempana se on siis hypänny tosi isojakin esteitä hyvällä menestyksellä. Elokuussa kalle on täyttäny 20 vuotta joten se on jo eläkkeellä oleva papparainen :)




Meillä oli tallilla vuokraviikkoja kesällä ja mä vuokrasin parina kesänä kallea. Oli aivan mahtavaa tuntea ittensä vastuulliseks hevosesta, vaikkakin vaan viikon ajan. Sillon se oli ihan älyttömän siistiä :)
Tuntihevosena hoidin kallea n. 3 vuotta, mutta pari vuotta sitten eläkeiän lähestyessä kalle vaihtui yksityishevoseksi todella mukavalle naiselle. Aluks pelkäsin, että siihen loppu mun ja kallen yhteinen oleminen mut onneks uskaltauduin kysymään sen omistajalta, josko kalle tarvis hoitajaa sillon tällön niin mä oon kyllä käytettävissä.






Kalle piristy ihan älyttömästi kun se vaihtui tuntarihommista yksärikäyttöön. Aina se on ollu melkonen höyryjuna ratsastuksen lopuks, mutta huomasin siinä paljon sellasta pirteyttä mitä en ennen ollu huomannu.
Sain ratsastella kallella aika paljon, melkein viikottain, joskus jopa useita päiviä peräkkäin.
Ikimuistosin maastoreissu oli kun kaverin ja hänen heppansa kanssa lähettiin maastoilemaan ja meidän yllätti yks raivostuttava mopoilija joka päätti vähän päristellä meidän hevosten eessä. Noh, aika lujaa sitten tultiin kotiin päin ja kyllähän me sit säikähyksen jälkeen naurettiin koko tapahtumalle!
Kallellaki on ollu tosi iso vaikutus mun elämään, vaikka se onki kaikkine mielestä aina ollu se "kankea ja laiska papparainen". Mulle se on kuitenki ollu ja tulee aina olemaan enemmän.
Ens viikolla oliski suunnitelmissa mennä kattomaan kallea pitkästä aikaa :)

mä otin rippikuvani kallen kanssa ja tässä ois pari otosta, joista ei kumpikaan se virallinen rippikuva ole



En oikeen tiä mitä muuta mä kertosin vielä mut siis hevosilla ja niillä ihmisillä keihin oon tutustunu on iso paikka mun sydämessä aina, enkä antais mitään tallilla viettämää hetkeä pois sillä kaikki on kasvattanu mua.
Tallilla oon oppinu huolenpidosta, tasa-arvosta ja reilusta pelistä, niin kornilta ko se kuulostaaki.
Harmittaa, että tallilla käyminen jäi vähemmälle teinivuosien astuessa eteen, mutta koskaan en oo täysin harrastuksesta luopunu enkä luovukaan. Oon kuitenki sitä mieltä, ett paremmin en ois lapsuutta/nuoruutta voinu viettää ko näin!



en tajua miks julkasen tän mut nauratti ihan älyttömästi kun tää pamahti esiin muistitikulla! Kuva on siis vuodelta 2007, kun oltiin tiian ja kristan kanssa leiriemäntinä alkeis 2 leirillä :D seki oli yks sellanen muisto mitä ei tuu unohtamaan! (eikä noita mun yöhousujakaan helposti unohda... bacon)


Paljon terkkuja ja halauksia tallityypeille, jos satutte tätä lukemaan. Ootte parhaita :)