Mieliala heittää aaltoa asteikolla yhdestä kymmeneen alle sekunnissa jos jokin asia pistää sun sydämeen.
Tiedätkö sen tunteen? Kun on niin ikävä että itkettää
Miten paljon menneisyys muokkaa meitä? Mä oon miettiny pari viikkoa että kaikki paha mitä mä olen kokenu lapsuudessa on kasannu musta sen mitä mä oon nyt. Onko musta sit tullu parempi vai pahempi ihminen? Musta tuntuu että jälkimmäinen. Mun lapsuus ei ole ollu mitään ruusuilla tanssimista eikä kukaan tässä maailmassa tiedä kaikkea musta. Mä en voi avata itseäni kokonaan muille ihmisille. Musta ei olis mitään sit jäljellä.
Mulla olis niin paljon sanottavaa mutta samalla en voi sanoa mitään.
Menneisyys on muokannu musta aran. Mä oon arka ihminen, joka pelkää menettävänsä jokaisen ihmisen. Jokainen ihminen keneen mä kosken katoaa, mä karkotan jokaisen mun luotani pois jollakin tapaa, ainakin osittain.
Jos joku vie mulle tärkeän ihmisen kauemmas musta niin mitä mun pitäis tehdä? En mä voi tehdä mitään, yritän pitää suuni kiinni enkä sano mitä haluaisin sanoa.
En oo ylpeä siitä miten mä puolustan itteäni, mä saatan olla arvaamaton, en fyysisesti mutta henkisesti. Mä saatan hajota palasiksi sekunnissa.
Muhun on jäänyt jälki.
Jos mä pelkään, mä pakenen. pakenen kauimmaiseen nurkkaan ja olen yksin.
Jos mä itken, haluan itkeä yksin. Ei muiden tarvitse huolehtia, ei mulla ole mitään hätää, olen tottunu tähän.
Mut siltikään mä en voi olla yksin. Haluan joskus olla yksin, mutta en yksinäinen.
harkitsin kauan, että haluanko mä julkaista näin sekavaa tekstiä mutt tässä tää nyt on.
5 kommenttia:
Kuulostat niin täysin multa. Ihan täysin. Eri asiat taustalla, mutta kuitenkin lopputulos on sama. Nytkin tekis mieli kommentoida tähän vaikka ja mitä, monta tuhatta merkkiä, mutten osaa. Olen vain hiljaa, hiljaa samaa mieltä. Sähköpostitse olisin ehkä laittanut enemmän. Tällä hetkellä en kuitenkaan osaa sanoa enempää kuin tärkeimmät: voimia, olet tärkeä ♥
tiedän just mistä puhut! täälä yks joka on miettinyt omaa lapsuuttaan & sen tapahtumia aaaikas paljon! :) tsemit sinne ja keep it going girl!
terkuin ex-losing-light - nimimerkin takana ollut :D
ansku/ hienoa, että joku ymmärtää jollakin tavalla vaikkei loppupeleissä tiedä kaikkea :) Mulle saa toki laittaa sähköpostia (osotteen pitäis olla profiilissa) jos siltä tuntuu, vastaan kyllä mielelläni. kiitos, olet ihana <3
karla/ samat sanat sinne! :)
hei voimii sulle! mulla on itellä aina välillä just tuo sama tunne :/
mut ajattelin tulla kysyyn, että voisiks tehä semmosen päivä merin kanssa postauksen? :)
anon/ kiitos :) joo voisin tietenki yrittää tehä ainaki osittaisen. tuntuu vaa että nykyään laiskottelen vaa kotona enkä jaksa raahata kameraa mihinkään mut ehkä mä vielä otan itteäni niskasta kiinni ;)
Lähetä kommentti